maanantai 17. joulukuuta 2012

Tyttö ja helmikorvakoru



Tracy Chevalieren tyttö ja helmikorvakoru kirja oli tällä kertaa lukuni kohteena.  Kirja on saanut innoituksensa kuuluisasta maalauksesta ja tarinan päähenkilö on maalauksen tyttö Griet. Kirja ei ole tositarina vaan keksitty.
 Grietin elämä sijoittuu 1600-luvulle hollantilaiseen pikkukaupunkiin. Grietin isän sokeutuminen on vaikeuttanut perheen elämää ja Griet joutuu lähtemään piiaksi kuuluisan maalarin Vermeen perheen taloon, jotta häneen perheensä saisi leipää pöytään. Grietin on vaikea sopeutua palveluspaikkaansa, mutta yksi hyvä asia kuitenkin siinä on. Nimittäin Grietillä on lupa maalarin pyhäikköön, ateljeehen, jossa Grietin pitää siivota mitään tavaraa siirtämättä. Griet pääse vain sunnuntaisin perheensä luona käymään, mutta silloin Griet aina kuvailee isällensä isäntänsä tällä hetkellä työn alla olevaa taulua. Grietin päivissä pyörii myös muuta talon väkeä ja palveluskuntaa.  Lihakauppiaan poika on kiinnostunut Grietistä, mutta Griet epäröi, vaikka hänen vanhempiensa mielestä liitto olisi hyvä. Mitä tapahtuukaan sitten kun Grietin kotialueelle puhkeaa rutto, mutta Griet joutuu olemaan töissä ja entäs sitten kun isäntä haluaakin maalata Grietin?  
Tarina vie lukijan toiseen aikakauteen, jossa tavat, kulttuuri ja asemat ovat erilaisia. Tarina on kaunis ja koskettava, sekä sen päähenkilö on herkkä ja ehkä vähän salaperäinen. Mielestäni tämä kuuluu niihin kirjoihin, jotka kaikkien on pakko lukea.  Tarina on mieleenpainuva, koska se on saanut innoituksen maalauksesta, mutta myös siksi, koska se niin hyvin kirjoitettu. Vaikka tarinassa ei ole paljon jännitystä, vaan se on melko yksinkertainen ja historiallinen, se tarina jäi kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa ja suosittelisin sitä lämpimästi kaikille.

”Isä kuunteli tarkkaavaisesti, mutta hänen kasvonsa eivät valaistuneet ennen kuin sanoin: ”Valo takaseinällä on niin lämmin, että sen katsominen tuntuu samalta kuin tuntisi auringon kasvoillaan. ”Hän nyökkäsi ja hymyili mielessään siitä että ymmärsi.” Siitä sinä pidät eniten uudessa elämässäsi” hän sanoi hetken kuluttua. ”Ateljeessa olemisesta” (kirjan sivu 70)                                            

”Griet” hän sanoi lempeästi. Muuta hänen ei tarvinnut sanoa. Silmäni täyttyivät kyynelistä joita en vuodattanut. Nyt minä tiesin. ”Noin älä liiku” Hän aikoi maalata minut. (Kirjan sivu 234)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.